Luonnonvalokin voi riittää..

Toukokuussa on ollut harvinaisen mukavia kuvausilmoja ja tänään päätin ehtiä nappaamaan pojasta puolivuotiskuvat ennen luvattua sadetta. Sadetta ei lopulta tullutkaan, mutta onneksi vein vauvan plus rekvisiitan pihalle jo puoliltapäivin, sillä tuolloin oli valokuvaukseen erinomaisesti soveltuva pilvipoutainen sää ja 24 astetta lämmintä. Koska poika-ressu ei vielä pysy istumassa omin avuin, nostin hänet istumaan neulepeiton päälle Mallasjuoman vanhaan koriin ja ryhdyin kuvaamaan – tapani mukaan ruohonjuuritasolla. Epätavanomaisesti jätin kuitenkin salamat ja reflat pois vähentääkseni kaikenlaista kikkailua ja lyhentääkseni kuvauksen kestoa. Pikkumies viihtyi kuitenkin korissa harvinaisen hyvin ja siltä osin kuvausta olisi voinut jatkaa varmasti parisataa otosta pidempäänkin. Muutamia minuutteja myöhemmin kuvia oli kasassa jo sen verran, että oli aika nostaa poika turvaan lähi-ilmatilaan etsiytyneiltä hyttysiltä.

Kuvissa oli suorastaan yllättävän nätti pehmeä (vain aavistuksen ‘platku’) valo, jolle jälkikäsittelyssä saattaisi tehdä ja vaikka mitä. Vauvan poseeraukset olivat nekin – yllättäen – varsin hauskoja. Miinusta koko sessiossa oli ainoastaan se, että 9/10:stä kuvasta hänellä oli kieli ulkona. ( : + P ) Lopulta käsittely jäi minimaaliseksi, sillä mitä sitä operoimaan kymmenillä layereilla jos muutamallakin selviää.

Tässä esimerkki neljästä erilaisesta jälkikäsittelystä: kaksi värikästä ja mustavalkoiset (sävytettyjä nekin tosin). Vaaleaan seepiaan pyrin samaan unenomaisuutta haaleilla reunoilla, vintagetyyliseen käsittelyyn puolestaan käytin murrettuja syksyisiä sävyjä. Ainoaan reiluun värikuvaan halusin kesäisiä sävyjä, hieman lämpöä ja pehmeyttä ja tummaan mustavalkoiseen puolestaan kontrastia ja kohteen erottuvuutta. Omaa suosikkia en ole vielä ainakaan osannut päättää, ehkä tumma mustavalkoinen on käsittelynä onnistunein, sillä kohde (kasvot) nousee paremmin esiin.

ISO250 f2.8 1/640 105-123mm

nelja_varikasittelya_pia_rautio_blogi_pictor

{ PR }

Share Button